Puoluevaltuusto kokoustaa Helsingissä. Kävin toivottamassa heidät tervetulleeksi junantuomien kaupunkiin Helsingin Vihreiden puheenjohtajana. Heti perääni puhui puolueen puheenjohtaja Sofia Virta, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen ja Euroopan parlamentin jäsen Maria Ohisalo – eli ihan näin kovassa seurassa en olekaan ennen päässyt ääneen! Pieni tervehdyspuheeni tässä

Rakkaat vihreät ystävät,

Tervetuloa jälleen kerran Helsinkiin, junantuomien kaupunkiin!

Kun puhutaan Helsingistä tai Helsingin Vihreistä, niin me olemme tavallaan koko Suomi pienoiskoossa. Meillä Helsingin Vihreillä oli keväällä kolmen hengen puheenjohtajistossa kolme alkujaan varsinaissuomalaista, yksi Laitilasta, yksi Koskelta ja minä Salosta, mutta syksyn tullen yksi astui sivuun, ja tilalle tuli Tampereen vihreiden kasvatti!

Tästä toisena anekdoottina: vuoden vihreäksi aktiivisiksi juuri palkittu halikkolainen Pasi Lehti Salon seudun vihreistä on ensimmäinen vihreä, jonka olen koskaan tuntenut, ja myös ainoa ensimmäisen puoliskon elämästäni.

Helsingissä vihreitä valtuutettuja on 18, ja olemme suurin vihreä valtuustoryhmä Suomessa sekä Helsingin toisiksi suurin puolue. Helsingin valtuustoa on johtanut vihreä 2000-luvun alusta alkaen pientä taukoa lukuunottamatta. Tilanne meillä on monella tapaa siis kiitollinen, muttei kuitenkaan helppo meilläkään.

Vaalit pitäisi voittaa, kokoomuksen valta vaihtaa, ja demarit ja vasemmisto hengittää samaan aikaan gallupeissa niskaan. Tekemistä on paljon.

Ja vaikka toisin voisi uskoa, tällaisessa isossa reilusti yli 2000 jäsenen joukossa mitä Helsingin Vihreät on, on usein helppo ajatella, että joku muu hoitaa teltan torille ja kahvit termariin. Uskon, että me vihreät painimme eri puolilla Suomea aika samojen haasteiden parissa vapaaehtoistyössä.

Pieni joukko sisukkaita vihreitä puurtajia tekee kohtaamiset turuilla ja toreilla mahdolliseksi.

Eduskuntavaalitappion myötä tulleisiin leikkauksiin sopeutuminen oli kova ja kipeä pala myös meillä, mutta onneksi meillä on ollut tänä vuonna todella aikaansaava ja strateginen hallitus ammattitaitoisen toimiston rinnalla.

Muutimme tekemistämme niin, että varapuheenjohtajien vastuuta kasvatettiin. Olimme liian tottuneita siihen, että henkilöstön voimin hoidetaan valtaosa asioista. Enää niin ei voinut olla. Hallitus alkoi kokonaisuudessaan kantaa aiempaa suurempaa vastuuta operatiivisen toiminnan järjestelyistä. Tästä voisimme varmasti saada paljon oppeja lisää teiltä muiden paikkakuntien vihreiltä.

Halusin kertoa järjestöllisistä asioista, koska puolueen uuden strastegian yksi painopiste on vapaaehtoistyö. Mutta tehdään meillä politiikkaakin.

Vihreät on tosiaan jo pitkään ollut toisiksi suurin puolue Helsingissä. Viimeiset kymmenen vuotta kaupunkiympäristön toimialaa on johtanut oma Anni Sinnenmäkemme. Olemme saaneet rakentaa kaupunkia, jossa vihreät arvot näkyvät ja kuuluvat. Helsinki näyttäisi hyvin erilaiselta, jos tätä työtä olisi tehty kokoomuksen tai demarien johdolla.

Olemme kamppailleet sen mielikuvan kanssa, että valtava määrä rakentamista jyrää alleen kaiken vihreän. Se ei ole totta.

Helsingin pinta-alasta jopa 35 % on metsää ja 42 % puustoista. Suojelupinta-ala on 4,4 %, ja tavoitteena on nostaa se kymmeneen. Kaupungin nopeasta kasvusta ja asumisen hinnan hillitsemisen kannalta välttämättömästä rakentamisesta huolimatta puustoisten alueiden pinta-ala on pysynyt lähes ennallaan kymmenen vuoden takaiseen. Näin ei olisi ilman vihreitä.

Suurimpia sulkia vihreiden hattuun ovat myös Vartiosaaren suojeleminen rakentamiselta kokonaan, Laajasalon yhdistäminen kantakaupunkiin kevyen liikenteen ja raitiovaunuliikenteen mahdollistavalla Kruunuvuoren sillalla, uudet ratikkalinjat 15 Itäkeskuksesta Espooseen ja 13 Nihdistä Pasilaan sekä uusimpana suunnitelmat siitä, että Helsingin rautatieaseman edustalla sijaitsevan Kaivokadun osalta autoilu ohjataan toisaalle.

Kaivokatu on Suomen vilkkain katu jalankulkijoissa laskettuna sekä samalla ihmisten mielestä epäviihtyisin. Nyt tähänkin saadaan muutos, kun aluetta kehitetään.

Helsingin päästöt ovat laskeneet. Olemme sulkeneet yhden hiilivoimalan, toinen ja viimeinen suljetaan vielä tämän valtuustokauden aikana.

Olemme myös puolustaneet johdonmukaisesti mm. koulututusta, maksutonta terveydenhuoltoa ja kulttuurin määrärahoja. Tuloksia on tullut budjettineuvotteluissa, joissa muuten nyt saatiin rakennettua budjettisopu yhdessä kaikkien valtuustoryhmien kesken. Se on tosi arvokasta aikana, jolloin asioista keskusteleminen tuntuu joskus aivan mahdottomalta.

Mutta rakentamisen ja luonnonsuojelun välissä tasapainoilu on haastavaa – ja eteenkin ihmisten mielikuvien kannalta – joskin tällä valtuustokaudella olemme onnistuneet tässä jo paremmin. Ihmisten huolet on tunnistettava ja otettava tosissaan, sillä vaikka oman lähipuistinkon luontoarvot eivät olisi merkittäviä, ei virkistysarvojen merkitystä ihmisille kannata aliarvioida.

Nyt valitsemme pormestariehdokasta Helsingin Vihreille. Suuntaa-antava jäsenäänestys käynnistyy ensi viikolla, ja tulos selviää syyskokouksessa 14.12. Lähdemme sisukkaasti tavoittelemaan suurimman puolueen eli pormestaripuolueen paikkaa joko Fatim Diarran, Atte Harjanteen, Shawn Huffin, Otso Kivekkään tai Tuuli Kousan johdolla.

Olemme onnekkaita, kun on näin hyviä ehdokkaita. Niin usein tuppaa vihreissä olemaan.

Mukavaa kokousviikonloppua Helsingissä ja viisaita päätöksiä talouspoliittisten linjojen äärellä. Kiitos kun annatte aikaanne yhteisen linjamme muodostamiseen.

Kuva: Iris Flinkkilä / Vihreät