Kalasataman alueen asukkaat ovat pitkään kaivanneet alueelle nuorisotaloa. Toive on perusteltu: alue kasvaa jatkuvasti, ja lisäksi jo Kalasatamassa asuvien perheiden lapset tulevat teini-ikään kovaa vauhtia. Alueen väestörakenne siis kehittyy, ja lisäksi nuorten määrä Helsingissä tulee kasvamaan lähivuosina muutenkin kaupungistumisen myötävaikutuksesta.
Siksi lisäpanoksia nuorisotyöhön ja muihin nuorten palveluihin tarvitaan kaikkialla kaupungissa. Helsingissä kaupungin nuorisopalveluiden panoksia ohjataan painotetusti enemmän niille alueille, jossa väestön sosioekonominen asema on keskimäärin heikompi. Resurssit eivät siis jakaudu tasaisesti kaikkialle, mutta väitän, että nykyisen kaltainen painotus palvelee kaupunkilaisia pitkässä juoksussa kuitenkin parhaiten.
Kalasatama tarvitsee silti ehdottomasti oman nuorisotalon. Kaupunkikin on tarpeen tunnistanut, mutta nuorisotalon tuloa joudutaan näillä näkymin odottamaan vuoteen 2028 saakka. Nuorisotyön ammattilaiset ja muut nuorten kanssa työskentelevät tietävät varsin hyvin, että nuorten elinympäristö rajoittuu usein kodin ja koulun lähistölle. Kalasatamalaiset nuoret eivät siis todennäköisesti lähde sankoin joukoin Arabian, Herttoniemen tai Oodin nuorisotiloihin. Siksi oma nuorisotalo kasvavalle alueelle tarvitaan.
Vihreiden kaupunginvaltuutettu Mari Holopainen on yrittänyt vauhdittaa asiaa valtuustoaloitteen avulla. Aloitteesta käy myös ilmi, että Kalasataman asukasyhdistys ry, Kalasataman peruskoulun vanhempainyhdistys ry sekä Kalasataman partiolippukunta ovat esittäneet kaupungille väliaikaisen toiminnan käynnistämistä ennen varsinaisen nuorisotilan valmistumista.
Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden toiminta kattoi vuonna 2024 yhteensä 61 nuorisotyön toimipaikkaa ja vuoden 2025 talousarviossa budjetti on reilu 38 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 kohdattiin kasvokkain nuorten kanssa noin 865 000 kertaa, minkä lisäksi digitaalisia kohtaamisia oli noin 86 000 – ja tämä tarkoittaa aitoa ohjaustilannetta, ei pelkkää tykkäystä tai muuta somessa reagointia. Helsingissä näitä resursseja tosiaan tarvitaan, sillä yksin Vuosaaren alue on nuorisotyössä mitattuna Mikkeliä suurempi – ja nuorten määrä kasvaa koko ajan.
Nuorisotyötä tehdään Helsingissä varsin laadukkaasti. Sitä pitäisi tulevaisuudessa vain resursoida nykyistä paremmin, jotta myös Kalasataman kaltaiset uudet, kasvavat alueet saisivat nuorten palveluita alueelleen. Myös alan ammattilaisten palkkoja tulisi nostaa, jotta voitaisiin varmistaa osaavan työvoiman saatavuus tulevaisuudessa. Näiden asioiden vuoksi olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Tarvitaan muitakin tiloja kuin nuorisotaloja
Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Kalle Airo kirjoitti nuorisotilan tarpeesta Helsingin Sanomissa viime marraskuussa. Kirjoituksen tavoitteesta on helppo olla samaa mieltä, mutta yksi kohta kirjoituksessa jäi pyörimään mieleeni: “Kaupunki suunnittelee avaavansa sellaisen vuonna 2028 eli 12 vuotta Kalasataman peruskoulun avaamisen jälkeen. Sitä odotellessa ”nuorisotilana” toimivat kauppakeskuksen käytävät.”
Missä tosiaan nuoret hengailisivat muualla kuin kauppakeskuksissa, jos muita tiloja ei ole? Vielä parempi kysymys on: miksi ostareilla flaneeraavat nuoret häiritsevät aikuisia?
Nuorisoalalla kymmenen vuotta työskennelleenä ajattelen, että on ainoastaan luonnollista, että nuoret haluavat tavata toisiaan myös rennoissa merkeissä ilman ohjattua toimintaa. Nuorisotalo ei tätä tarvetta poista. Tällä hetkellä kaupunkitila ei kuitenkaan mahdollista tällaisia kohtaamisia hirveän hyvin: sisätiloja vapaalle kohtaamiselle ei kauppakeskuksia lukuunottamatta ole, ja ulkona oleskelu on valtaosan vuodesta vähintäänkin epämukavaa pitkiä aikoja kerrallaan.
Neljännes helsinkiläisnuorista kokee, ettei omalla asuinalueella ole tarpeeksi heille suunnattuja oleskelutiloja.
On puhuttava muistakin tiloista kuin nuorisotaloista. Kouluterveyskyselyn mukaan neljännes helsinkiläisnuorista kokee, ettei omalla asuinalueella ole tarpeeksi heille suunnattuja oleskelutiloja. Tarvitaan siis paitsi nuorisotaloja, enemmän maksuttomia kolmansia tiloja sekä tilaa nuorten omaehtoiseen kaupunkitoimintaan. Näitä nuorten päästä suunnittelemaan itse.
Kun nuorilla on mahdollisuus kohdata ikätovereitaan omaan tai kaverin varallisuuteen katsomatta, on myös enemmän mahdollisuuksia tutustua toisiin nuoriin ja solmia merkityksellisiä ihmissuhteita. Julkisen kaupunkitilan tulee tukea yhteisöllisyyttä ja yhteisöihin kiinnittymistä.
Kirjoitin yhteisöjen merkityksestä ja nuorten yksinäisyydestä enemmän pamfletissani Helsinki, joka pitää huolta nuoristaan – lue ihmeessä!