Vuodesta 1948 alkaen kouluruokailu on ollut Suomen hyvinvointivaltion ylpeydenaihe.
Opettajat ja kouluruokailun parissa työskentelevät tietävät, että etenkin sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla ruokaa menee eniten maanantaisin ja perjantaisin – kouluruokailu kannattelee niitä lapsia ja nuoria, joille ei ole kotona riittävästi ruokaa tarjolla.
Vaikka fitness-buumi on hitannut kovaa myös nuorten keskuudessa, tietoa ravitsemuksen merkityksestä ei täysin ole sisäistetty, sillä kouluruoka jätetään usein syömättä. Helsingissä tilanne on jopa valtakunnallista keskiarvoa kehnompi: 44 % helsinkiläisistä yläkoululaisista ei syö päivittäin koulussa lainkaan, kun koko maassa vastaava luku on 38 %. Viimeisimmästä kouluterveyskyselystä selviää, että aiempaa harvempi heistä kokee, että koululounas on laadultaan ja maultaan hyvää. Samalla kouluruokaan on aina liittynyt sukupolvelta toiselle siirrettyjä traumoja – kukapa meistä ei olisi kuullut tarinoita “kumiperunoista”.
On todella iso ongelma, että kouluruoka ei maistu, sillä jaksaisihan sitä opiskella paremmin, jos söisi. Ruokalistoja suunnitellessa onkin tärkeää kuulla nuorten näkemyksiä ja ottaa niitä ravitsemuksen puitteissa huomioon. Jotta näin voidaan tehdä, on päättäjien tietysti pidettävä huolta siitä, että kouluruokaan käytetään riittävästi rahaa, ja että kouluruokailuun varattu summa seuraa yleisten kustannusten kehitystä. Vuonna 2023 Helsingissä kouluruokaan käytettiin 2,66 € per annos, kun koko maan keskiarvo oli 3 €.
Toinen keino kouluruokailun suosion parantamiseen on pidentää ruokailuaikaa. Monissa kouluissa aikaa koko ruokailulle, siis jonottamiselle, ruuan ottamiselle, syömiselle ja astioiden palauttamiselle on vain noin 15–20 minuuttia. Opetushallitus suosittelee, että kouluruokailuun varattaisiin aina vähintään 30 minuuttia. Jos syömiseen liittyy minkäänlaisia hankaluuksia, ei kiire sitä ainakaan auta. Nuoretkin ansaitsevat ruokailurauhaa. Kuka meistä aikuisista suostuisi joka päivä syömään lounaan kovassa kiireessä?