Orpon hallituksen päätösten myötä opiskelijat on ajettu ahdinkoon. Jotta Helsingissä olisi varaa opiskella jatkossakin, pitää kaupungin päättäjien tukea opiskelijoita kaikin mahdollisin keinoin. Opiskelijat ja nuoret muutenkin on asetettava prioriteetiksi Helsingin päätöksenteossa. 

Asuminen Helsingissä on kallista kenelle tahansa, saati sitten pienituloisille opiskelijoille. On totta, että opiskeluaika ei kestä lopun elämää, mutta on yhtälailla kohtuutonta, että yksi ihmisryhmä ajetaan velkaantumaan jatkuvasti lainapainotteisemman opintorahan muodossa, etenkin kun valmistumisen jälkeen nuorta odottaa epävarmat työmarkkinat. On kamalaa, että nuoren pitää ottaa kymmeniä tuhansia euroja velkaa saadakseen leivän päälle muutakin kuin sormet sekä ostaakseen välttämättömät lääkkeet. 

Karmeinta ehkä on se, että melkein viidennes opiskelijoista on joutunut tinkimään lääkkeistään rahanpuutteen vuoksi.

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan noin neljännes opiskelijoista on pelännyt ruoan loppuvan rahanpuutteen vuoksi. Kokemus oli yleisempää ammattikorkeakouluopiskelijoilla yliopisto-opiskelijoihin verrattuna, ja osuus on kasvanut viime vuosina selvästi. 70 prosenttia opintolainaa nostaneista nuorista on nostanut lainaa ensisijaisesti arjen välttämättömiin menoihin, eli asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Karmeinta ehkä on se, että melkein viidennes opiskelijoista on joutunut tinkimään lääkkeistään rahanpuutteen vuoksi. Valtaosa opiskelijoista käy kyllä töissä, mutta työmarkkinatilanteen ollessa surkea ja erityisen huono nuorille, ei lisätienestejä tukien oheen noin vain hankita. 

Myös asumiseen liittyvää tukea tiukennettiin, kun opiskelijat siirrettiin takaisin erilliseen opintotuen asumislisään yleiseltä asumistuelta. Kun vuonna 2023 yleinen asumistuki opiskelijalle oli 466 €, vuoden 2025 syksystä lähtien opiskelijan asumislisä Helsingissä on enää 296 € – eli käteen jää 170 € euroa vähemmän joka kuukausi. Koska muutoksen myötä opiskelijan ei ole enää mahdollista saada tukea asumiseen kesäkuukausilta, vuositasolla ero on melkein 3000 €. Se on valtava raha opiskelijalle! 

Opiskelijoiden asumista siis paitsi tuetaan vähemmän, samaan aikaan myös asumisen mahdollisuuksia heikennetään ennennäkemättömällä tavalla. Valtio tukee kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista vähemmän jatkossa vähemmän kuin ennen, ja Helsingissä tämä tulee lähivuosina vaikuttamaan kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen, joka taas tulee vaikuttamaan asumisen hintaan opiskelijoille epäedullisella tavalla: asumisen hinta tulee nousemaan. 

Ei ihme, että nuoria ahdistaa. Ahdistuksen lääkkeeksi tarjotaan usein vähäisempää henkilökohtaista suhdetta älypuhelimeen. Kun tarkastelee tämän päivän nuorten elinoloja, ei mielestäni kuitenkaan voida laittaa yksin somen syyksi sitä, että merkittävää psyykkistä kuormittumista kokee 29 prosenttia opiskelijoista. Mielenterveyttä ei edistä se, että asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin ei riitä rahaa.

Nuoren perheen sosiaaliset sekä taloudelliset pääomat vaikuttavat luonnollisesti siihen, miten edellä mainituista haasteista on mahdollista selvitä. On hyvä muistaa, että kaikille ei ole jaettu tässä suhteessa samanlaisia kortteja. 

Tarjotaan helpotuksia nuorten ja opiskelijoiden elämisen kustannuksiin

Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset osuvat kaikista kipeimmin nuoriin. Opiskelijoiden toimeentulon heikennysten lisäksi hallitus on leikannut perustoimeentulotukea tuntuvasti sekä poistanut työttömyysturvasta työntekoon kannustavan 300 euron suojaosan kokonaan. Nuoria lyödään useasta suunnasta samanaikaisesti, ja perustoimeentulotuen saajissa alle 25-vuotiaat ovatkin yliedustettuna väestöryhmänä. 

Eniten tulojen on havaittu pienenevän 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä, ja suhteellisesti suurimmat käytettävissä olevien tulojen pienenemiset kohdistuvat opiskelijoihin ja työttömiin. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan perustoimeentulotuen menot kasvavat laskennallisesti runsaat 30 prosenttia muutosten seurauksena – eli oliko säästö sitten lopulta kuitenkaan säästö? Nuorten elämää leikkauksilla ainakin saatiin kurjistettua. 

Emme voi suoraan Helsingissä vaikuttaa valtakunnan tason päätöksiin ja nuorten sekä nuorten perheiden sosiaaliturvan tasoon. Voimme kuitenkin vaikuttaa arjen kuluihin, ja helpottaa opiskelijoiden, muiden nuorten sekä perheiden elämää sitä kautta. Toimeentuloleikkausten sarjatulessa nuorten hyvinvointia voidaan tukea ensinnäkin pitämällä huolta siitä, että nuoret pysyvät leivässä. Esimerkiksi laadukas kouluruoka peruskoulussa ja toisella asteella sekä mahdollisuus välipaloihin ovat sellaisia asioita, joista kaupungin ei kannata säästää. 

Opiskelijoille pitäisi tarjota selkeästi nykyistä edullisempi, kaikki joukkoliikennevyöhykkeet kattava lippu. Pitkällä aikavälillä voitaisiin jopa tavoitella kokonaan maksutonta joukkoliikennettä opiskelijoille sekä oppivelvollisille nuorille.

Yksi monelle opiskelijalle välttämätön meno on joukkoliikennelippu. Nykyisin kausilipusta saa 40 % opiskelija-alennuksen, jolloin esimerkiksi AB-lipun hinnaksi jää reilut neljäkymppiä. Alennusta ei kuitenkaan saa kertalipuista, mikä tuntuu järjettömältä. Joukkoliikenne on tärkeää nuorille paitsi opintojen takia, mutta myöskään liikkuminen harrastuksiin ja ystävien luokse ei saa olla kiinni siitä, onko varaa ostaa lippua. 

Tämän hetkinen vyöhykehinnoittelu asettaa opiskelijat myös keskenään eriarvoiseen asemaan, sillä edullisen opiskelija-asunnon perässä voi joutua muuttamaan kauemmas kampuksesta, ja esimerkiksi AB-lipun sijaan joutua hankkimaan ABC-vyöhykkeen lipun. HSL:n opiskelija-alennus myönnetään ainoastaan pääkaupunkiseudulla vakituisesti asuvalle, eli ne, jotka opiskelevat toisaalla ja tulevat tänne kesätöihin tai työharjoitteluun hetkeksi, joutuvat maksamaan täyden lipun hinnan. Tilanne on monelle opiskelijalle kohtuuton. 

Opiskelijoille pitäisikin tarjota selkeästi nykyistä edullisempi, kaikki joukkoliikennevyöhykkeet kattava lippu, ja opiskelija-alennus tulisi laajentaa myös täällä harjoittelunsa suorittaville. Pitkällä aikavälillä voitaisiin jopa tavoitella kokonaan maksutonta joukkoliikennettä opiskelijoille sekä oppivelvollisille nuorille. Nuoria ja opiskelijoita voitaisiin kannustaa myös terveyttä edistävään tapaan liikkua tarjoamalla kaupunkifillarit maksutta. HSL:n lippujen hinnat eivät valitettavasti ole yksin helsinkiläisten päättäjien käsissä, vaan poliittista tahtoa tarvitaan paitsi yli puoluerajojen, myös yli kuntarajojen.

Kaupunki voi pitää nuorten puolta myös tarjoamalla heille joko kokonaan maksuttomia tai selkeästi edullisempia hintoja kaikissa liikunta- ja kulttuuripalveluissaan. Asumisen kustannusten matalana pitämiseen on käännettävä kaikki olemassa olevat kivet: pitämällä huolta edullisten vuokra-asuntojen tuotannosta sekä kaupungin vuokra-asuntojen edullisesta hintatasosta. Lopulta asumisen hinta on se, joka nuorenkin kukkaroon eniten vaikuttaa. 

Menkää töihin – mutta kun töitä ei ole

Opiskelijoiden taloudelliseen ahdinkoon ratkaisuksi tarjotaan töihin menemistä. On välttämätöntä ymmärtää, että tänä päivänä töihin ei vain mennä. 

Kuntien työllisyyspalveluissa oli helmikuun 2025 lopussa yhteensä yli 326 000 työtöntä työnhakijaa, mikä on lähes 37 000 enemmän kuin vuosi sitten. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja on hieman vajaa 17 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Helmikuussa helsingissä avoimia työpaikkoja 5347, työttömiä työnhakijoita 46961. Nuorisotyöttömyys on kasvanut ja alle 25-vuotiaiden työttömyys oli vuoden 2025 helmikuussa 23,9 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien (yli 12kk) nuorten määrä on yli 13-kertaistunut vuodesta 2007.

Nuoret ovat kaikista heikoimmassa ja haavoittuvimmassa työmarkkina-asemassa. Selvää on, että työllisyyspolitiikka kaipaa hallitukselta ryhtiliikettä erityisesti nuorten osalta.

Työttömyyden tilanne on tällä hetkellä vaikea. Nuoret ovat kaikista heikoimmassa ja haavoittuvimmassa työmarkkina-asemassa. Aina kun tulee talouden taantuma, nuorten työllisyys tippuu eniten ja nopeiten. Tämä johtuu siitä, että nuorilla ei vielä ole ehtinyt kertyä työmarkkinoilla tarvittavia verkostoja, kontakteja ja kokemusta, ja vain osalla on työhön vaadittava koulutus. Nuoria palkataan myös useimmin määräaikaisiin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin sekä keikkatöihin. 

Selvää on, että työllisyyspolitiikka kaipaa hallitukselta ryhtiliikettä erityisesti nuorten osalta. Tukia leikkaamalla ei työpaikkoja synny, ja nuorten syyttäminen laiskoiksi ei hyödytä yhtään ketään. On hallituksen peiliin katsomisen paikka. 

Helsinki voi tehdä oman osansa nuorten työllistymisen helpottamiseksi. Nyt kuntien järjestettäväksi siirtyneissä työllisyyspalveluissa opiskelijat ja nuoret tulee huomioida erityisenä palveluiden käyttäjäryhmänä – ja tämä vaatii tietysti myös työllisyyspalveluiden riittävää resursointia. Kunnille maksettavissa valtionosuuksissa ei ole korvamerkittyä siivua työllisyyspalveluiden rahoittamiseen, joten resursseja on seurattava tarkasti.