On koko Suomen tulevaisuuden kysymys, miten Helsingissä huolehditaan nuorten hyvinvoinnista. Nuoria ja heidän hyvinvointiaan pitää uskaltaa priorisoida Helsingin päätöksenteossa. Siksi päätin kirjoittaa kuntavaalipafmletin nuorten hyvinvoinnin parantamisesta.

Pamfletin tarkoitus on paitsi toimia koontina minulle itselleni, myös lisätä kaikkien muidenkin ymmärrystä siitä, että helsinkiläisten nuorten tilanne kaipaa nyt kaikkien päättäjien huomiota.

Vietin kymmenen ensimmäistä vuotta työelämässä ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen opiskelija- ja nuorisojärjestöissä viestintä- ja johtotehtävissä. Näissä paikoissa työskennelleet tietävät, että työnimikkeestä riippumatta jokainen palkollinen pääsee tekemään käytännön nuorisotyötä: tukemaan nuorta kasvussa kohti itsenäistä aikuisuutta vastuullisena kansalaisena sekä toteuttamaan nuorten osallisuutta yhteiskunnassa kannustamalla heitä kyseenalaistamaan ja nostamaan esiin oman näkemyksensä. 

Nuorisoalalla työskennellessäni opin, ettei nuorten puolustajia ole politiikassa yhtäkään liikaa. Moni poliitikko kyllä nostaa nuorten tärkeyden esille juhlapuheissa (tiedäthän, nuorissa on tulevaisuus), mutta tosipaikan tullen nuorten hyvinvointia ei olla valmiita priorisoimaan päätöksenteossa. Ilmeisesti tulevaisuus on liian kaukana, jotta sitä tarvitsisi akuutisti huomioida.

Kaupungistumisen myötä Helsinkiin tulee jatkuvasti lisää ihmisiä, ja erityisesti nuorten määrä kasvaa voimakkaasti. Jokaisesta heistä täytyy pitää hyvää huolta, ja nuoria tulee myös priorisoida päätöksenteossa – konkreettisesti tämä tehdään ennen kaikkea Helsingin budjettineuvotteluissa. Nuorten priorisointi on paitsi oikeudenmukaista heitä itseään kohtaan, myös välttämätöntä koko yhteiskunnan kannalta.

Nuoret voivat pääasiassa hyvin, mutta he, jotka voivat huonosti, voivat jatkuvasti entistäkin huonommin.

Pamfletissa käsitellään helsinkiläisten nuorten hyvinvoinnin tilannekuvaa laajemmin, mutta iso kuva on kuitenkin tämä: Nuoret voivat pääasiassa hyvin, mutta he, jotka voivat huonosti, voivat jatkuvasti entistäkin huonommin. Ongelmia ja huolestuttavia kehityskulkuja riittää ratkaistavaksi, mutta onneksi ratkaisuja on. 

Nuorisoalan toimijat ovat muistuttaneet päättäjiä aktiivisesti siitä, että tulevaisuuden Suomi voi yhtä hyvin kuin nykypäivän nuoret. Samalla he ovat nostaneet esille sen, että nuoruus on arvokasta itsessään, ei pelkkä tulevaisuuden voimavara. Se on mullistava elämänvaihe, jossa itsenäistytään ja luodaan omaa identiteettiä. On inhimillisesti oikein, että jokainen saa elää mahdollisimman hyvän nuoruuden, eikä sen arvoa voi koskaan mitata rahassa. 

Kuitenkin, jos nuorista ei pidetä hyvää huolta, on sillä myös taloudellisia seurauksia. Nuorten syrjäytyminen on ilmiö, johon jokaisen päättäjän kannattaisi suhtautua vakavasti. 

Nuorten hyvinvoinnin eriytymiskehitys on katkaistava. Nuoret tulee priorisoida Helsingin strategisissa tavoitteissa, pormestariohjelmassa ja budjetissa. 

Nuorten määrän kasvaessa pelkästään nuorisotyön ja muiden nuorille suunnattujen palveluiden nykytilan säilyttäminen vaatii lisää resursseja. Kaikkeen ennaltaehkäisevään työhön panostaminen on hyvinvoinnin lisäämisen lisäksi myös turvallisuuskysymys.

Nuoruus on arvokasta itsessään ja jokainen nuori ansaitsee mahdollisimman hyvän nuoruuden. Helsingin tulee olla kaupunki, joka pitää nuoristaan hyvää huolta.

Kommentipuheenvuoron pamflettiin kirjoitti vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto, jonka kanssa olen myös saanut etsiä nuorten hyvinvointia parantavia ratkaisuja.

Lue pamfletti klikkaamalla: